Osteopaattinen hoito
Osteopaattinen hoito koostuu kattavasta haastattelusta ja tutkimuksesta, jossa pyritään kartoittamaan henkilön lääketieteellinen historia, vaivan syntyhistoria ja vakavuus sekä sulkemaan pois mahdolliset vasta-aiheet hoidolle. Osteopaatti osaa tarvittaessa ohjata potilaan käymään lääkärin tutkimuksissa oireiden syyn selvittämiseksi ennen hoitoa.
Osteopaatti käsittelee hoidossaan pehmytkudoksia erilaisilla hieronta- ja venytystekniikoilla ja nivelien liikkuvuutta parantavilla tai normalisoivilla tekniikoilla. Hoidon päätavoitteena on normalisoida kudosten aineenvaihdunta ja tasapainottaa kehon osien liikkuvuudet. Normaalin liikkuvuuden ja toiminnan kautta voidaan optimoida painon jakautuminen kehon eri osille, jolloin kudokset eivät rasitu väärin. Osteopatia on hellää, vaikkei aina täysin kivutonta lihasten ollessa joskus hyvinkin arkoja.
Mitä aikaisemmin oireen todellinen syy saadaan selville, sitä helpompaa ja siten myös taloudellisempaa se on hoitaa.
Yleisimpiä syitä hakeutua osteopaattiseen hoitoon
- Astma ja allergiat
- Gynokologiset kiputilat ja toiminnalliset häiriöt
- Hermopinteet (esim. rannekanavaoireyhtymä)
- Huimaus
- Iskias
- Lantio- ja alaraajakivut
- Lapsettomuus/keskenmenot
- Niska- hartiaseudun ja ylääraajojen kivut
- Nivelrikko
- Päänsärky ja migreeni
- Selkäkivut
- Skolioosi
- Stressi
- Välilevyongelmat
- Vatsa- ja ruoansulatusvaivat
Astma ja allergiat
Astmaattiset ja allergiset oireet ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Tämän on ajateltu johtuvan ruoka-aineissa, ilmansaasteissa ja rakennusmateriaaleissa olevien allergeenien lisääntyneestä vaikutuksesta. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että rokotteet, antibiootit ja geneettinen perimä voivat olla osasyyllisiä. Lisääntyneellä yhteiskunnan stressaavuudella on selkeä yhteys allergisuuden yleistymiseen. Moni astmaatikko ja allergikko on saanut avun osteopaattisesta hoidosta hengityselimistön parantuneen tehokkuuden ja hermostollisen tasapainon kautta.
Osteopaatti ei paranna sairautta, mutta voi saada vähennettyä lääkityksen määrää ja/tai saada vakavat kohtaukset loppumaan. Osteopaatti hoitaa astmaa ja allergioita normalisoimalla hermoston toiminnan ja lisäämällä hengityselimistön rakenteiden liikkuvuutta.
Gynokologiset kiputilat ja toiminnalliset häiriöt
Gynekologiset kiputilat kuten esim. vulvodynia ja vaginismi, voivat johtua monenlaisista syistä, mihin moneen on osteopaattisesta hoidosta havaittu olevan apua, vaikka ei täysin ongelmaa pois veisikään. Toiminnaliset häiriöt liittyen seksuaalisuuteen voivat liittyä esimerkiksi verenkierron ja hermotuksen toiminnan häiriöihin, minkä hoidossa pitää ottaa huomioon kehon toiminta kokonaisuutena. Myös endometrioosi ja esim. polykystiset munasarjat voivat vaikuttaa edellämainittuihin tiloihin ja mihin osteopaattisesta hoidosta voi olla hyötyä.
Osteopaattinen hoito liittyen yllämainittuihin vaivoihin on hellävarainen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa, missä otetaan huomioon ihminen psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena.
Hermopinteet (esim. rannekanava- ja piriformis-oireyhtymä)
Hermot voivat jäädä muiden kudosten väliin puristuksiin. Kun hermon verenkierto heikkenee puristuksesta johtuen, hermo alkaa oireilla. Hermopinteeseen voi liittyä kipua, lihasheikkoutta, puutumista tai tuntomuutoksia ja mahdollisesti turvotusta.
Yleisimpiä hermopinteitä on rannekanavaoireyhtymä, jossa sormiin menevä hermo jää ranteen luiden, lihasten, jänteiden ja sidekudoksisen kalvon väliin puristuksiin. Tämä on tyypillistä raskauden aikana lisääntyneestä turvotuksesta johtuen. Toinen tyypillinen hermopinne on iskiashermon puristuminen pakaran alueella lihasten väliin tai jääminen pinteeseen selkärangan juuriaukon alueella esimerkiksi välilevyn tyräytyessä.
Normalisoimalla pehmytkudosten kireydet ja nivelten liikkuvuus hermot saavat lisää tilaa ja niiden verenkierto elpyy.
Huimaus
Huimaukseen liittyy tyypillisesti kolme tekijää: näköaistimus, tasapainoelimen toiminta ja niskan alueen asentotieto. Jos jokin näistä on häiriintynyt, eivät aivot pysty välttämättä rakentamaan yhdenmukaista kuvaa ihmisen asennosta ja tällöin esiintyy huimausta. Huimauksen yhteydessä on tärkeää sulkea pois vakavien sairauksien mahdollisuus.
Tyypillinen huimauksen syy on ns. hyvänlaatuinen asentohuimaus, jossa korvassa sijaitsevassa tasapainoelimessä olevat tasapainokivet eivät liiku normaalisti.
Osteopaatti voi tutkia huimauksen syyn tai epäillessään vakavampaa sairautta ohjaamaan eteenpäin lääkärin tutkimuksiin. Hoidon ollessa turvallista osteopaatti pystyy vaikuttamaan erityisesti asentohuimaukseen ja niskan muuntuneeseen asentotuntoon.
Iskias
Iskiaksella tarkoitetaan yleisesti iskiashermon ja sen haarojen ärsytystilaa. Iskiakselle on tyypillistä takareidessä tuntuva kipu, joka voi ylettyä säären ja jopa jalkaterän alueelle. Vaikka iskiashermo lähteekin alaselästä, jossa puristus myös saattaa olla, ei alaselkä ole välttämättä ollenkaan oireileva. Syynä hermon pinteeseen voi olla välilevytyrä, tai hermojuuriaukon muu ahtauma. Myös ns. piriformis-lihas voi aiheuttaa puristuksen pakaran alueella. Iskias voi olla erittäin kivulias, mutta alkaa usein myös lievänä edeten pikkuhiljaa pahemmaksi. Lievässä tapauksessa olisi erittäin tärkeää hakeutua osteopaatin hoitoon ennen kuin tila pahenee mahdollisesti leikkausta vaativaksi. Hoidolla pyritään poistamaan välilevyyn kohdistuvaa ylimääräistä rasitusta ja normalisoimaan hermon aineenvaihduntaa. Osteopaatti pyrkii myös varmistamaan oireen syyn, sillä myös tiettyjen lihasten kipupisteet voivat matkia hermokipua.
Lantio- ja alaraajakivut
Alaraajakivun syy voi olla esimerkiksi alaraajan lihaksissa, nivelissä tai luissa. Toisaalta se voi yhtä hyvin olla alaselästä ja lantiosta lähtevissä hermoissa ja/tai lihaksissa. Nilkkavammat ovat hyvin yleisiä ongelman aiheuttajia, vaikka olisivatkin tapahtuneet vuosia ennen oireen alkamista. Tämä johtuu vamman jälkeisestä muuttuneesta jalan toiminnasta ja painon jakautumista. Tyypillisesti nilkan vammaa seuraa saman tai toisen puolen polven tai lonkan ongelma muuttuneen kävelyn takia.
On myös useita vakaviakin sairauksia, jotka voivat ilmetä alaraajoissa esiintyvinä oireina. Osteopaatti on koulutettu tietämään, milloin hoito on viisainta jättää myöhemmälle, ja osaa ohjata oikeisiin jatkotutkimuksiin.
Lapsettomuus/keskenmenot
Lapsettomuuteen voi olla monenlaisia syitä ja osaan näistä voidaan hyvinkin vaikuttaa osteopaattisella hoidolla. Tilanteissa missä ei selkeästi pystytä muuten todentamaan hedelmättömyysongelmaa tai muuta vastaavaa selkeää selitystä raskaattomuudelle on asiaan perehtyneen osteopaatin mielipide hyvä kysyä. Yksinkertaisimmillaan lantion tai kohdun virheasento tai jännitystilat voivat olla syynä lapsettomuuteen tai raskauden keskeytymiseen. Nämä ovat melko helposti osteopaattiseen hoitoon reagoivia syitä. Hermoston ja Hormoonitoiminnan häiriötiloissa on osteopaattinen hoito myös usein toimiva apuvälinen tasapainottaen kehoa ja siten normalisoiden fysiologisia prosesseja. Keskenmeno voi olla aivan luonnollinenkin prosessi mihin ei aina ole tiedettävissä selkeää syytä, mutta toistuvina keskenmenot viittaavat mahdollisiin syihin, joita voidaan hoitaa hellävaraisesti osteopaattisesti.
Niska-hartiaseudun ja yläraajojen kivut
Nykypäivän elämäntyyli aiheuttaa usein ongelmia niska-hartiaseutuun ja yläraajoihin. Pää painaa jotakuinkin saman verran kuin keilapallo. Huono ryhti aiheuttaa pään painon jakautumisen väärin ja lisää siten lihasten rasitusta aiheuttaen kipua.
Lihaksille pahimpia asentoja ovat pitkät yhtäjaksoiset muuttumattomat asennot. On parempi istua tunnin aikana monessa hieman huonossakin asennossa kuin yhdessä niin sanotusti hyvässä asennossa. Niskan lihakset kiinnittyvät kallonpohjaan ja siten niiden kireydet ovat yleisiä päänsäryn aiheuttajia.
Alaraajan tapaan yläraajan kiputilojen syy on tärkeää selvittää. Tyypillisiä oireita aiheuttavia tiloja ovat jäätynyt olkapää, tennis- ja golfkyynärpää, rannekanavaoireyhtymä, urheiluvammat, epäsuotuisat nukkuma-asennot tai edellä mainittu huono ryhti tai työergonomia.
Autokolarissa tapahtuva niin sanottu piiskaniskuvamma (whiplash) on yksi vakavien niskan kiputilojen aiheuttaja. Siinä pää tekee kolarin voimasta edestakaisen piiskaniskumaisen liikkeen. Tilanteen ollessa nopea ja voimien ollessa suuria niskan lihakset eivät ehdi tai pysty korjaamaan tai suojaamaan tapahtuvaa liikettä, ja lihasten lisäksi nivelten kapseleihin tai nivelsiteisiin voi tulla vaurioita. Oireet eivät välttämättä ala vielä viikkoihin tai kuukausiin vamman syntymisestä, sillä keho pyrkii adaptoitumaan muutokseen.
Myös kaulalta ja yläselästä yläraajaan lähtevät hermot ja siten kaulan alueen lihaskireydet voivat olla syynä yläraajojen kiputiloihin. Hermon jääminen lihasten tai muiden kudosten väliin pinteeseen aiheuttaa usein myös tuntomuutoksia, puutumista ja mahdollisesti turvotusta.
Nivelrikko
Nivelrikko on yksi yleisimpiä nivelten sairauksia. Ongelma alkaa usein vuosia ennen röntgenkuvissa näkyviä rakenteellisia muutoksia. Syynä varhaisemmassa iässä syntyneeseen nivelrikkoon on usein painonjakautumisen muuttuminen johtuen muuttuneesta kehon toiminnasta esimerkiksi nilkkavamman seurauksena. Nivelrikko on nivelten eikä vanhusten sairaus. Nivelpintojen oikeanlainen rasitus ja käyttö eivät johda kivuliaisiin vaurioihin.
Nivelrikon hoitaminen vain kipulääkkeillä ei ratkaise syytä ja ongelma tulee etenemään ja aiheuttaa muidenkin nivelten vaurioitumista. Osteopaatti ei poista sairautta, mutta pystyy hoitamaan nivelrikkoa aiheuttavaa syytä ja pysäyttämään ongelman leviämisen ja lievittämään kipua. Rustoilla on teoriassa hyvä uusiutumiskyky läpi elämän, jos olosuhteet ovat optimaaliset.
Päänsärky ja migreeni
Päänsäryt ovat niin yleisiä oireita, että jotkut ajattelevat niiden olevan normaali osa elämää. Särkylääkkeet voivat auttaa lievittämään kipua, mutta ne eivät hoida päänsäryn syytä. Päänsäryt ovat yleisiä, mutta eivät millään tavalla normaaleja.
Päänsärkyyn voi olla monia eri syitä joista osa on erittäin vakavia ja hengenvaarallisia sairauksia. Yleisimmät päänsäryn syyt ovat kuitenkin vähemmän vakavia. Yleisin päänsärkytyyppi on niin kutsuttu tensiopäänsärky, joka johtuu niskan ja kaulan seudun lihaskireyksistä. Tensiopäänsärky on tunnistettavissa niskasta lähtevänä ja yleisesti enemmän molemminpuolisena esiintyvänä särkynä. Tensiopäänsärkyyn auttavat perussärkylääkkeet hyvin. Yleensä myös liikunta ja lämpö auttavat rentouttamalla lihaksia ja lisäämällä verenkiertoa tensiotyyppisessä päänsäryssä.
Migreeni on toiseksi yleisin päänsärkytyyppi. Migreenille tyypillistä on toispuoleisuus ja mahdollisesti erilaiset aistiyliherkkyydet. Migreeniin liittyy usein pahoinvointia ja kipu on hyvin invalidisoivaa. Migreenikohtauksen aikana kaikki liikkuminen, tärähdys ja lämpö lisäävät kivun voimakkuutta. Myös leukanivelongelmat ovat yleisiä päänsäryn syitä ja kireiden purentalihasten hoitaminen helpottaa usein monenlaisissa kasvo- ja pääkiputiloissa.
Säryn alue kertoo osteopaatille paljon syntymekanismista, ja tarkalla tutkimuksella osteopaatti pystyy määrittämään oireen vakavuuden ja auttamaan hoitokohteen ja hoitomuodon määrittämisessä tai lähettämään osaavalle ammattilaiselle.
Selkäkivut
Selkäkivut ovat yleisin syy hakeutua osteopaatin vastaanotolle. Selkäkivut aiheuttavat ongelmia yli 80 prosentille ihmisistä jossain elämän vaiheessa. Selkävaivat voivat vaihdella lievästä väsymyksentunteesta kävelykyvyn vievään viiltävään kipuun. Vakavissa tapauksissa pystytään usein huomaamaan kipujen alkaneen ajoittaisina, pikkuhiljaa pahentuvina kipuina tai vain turhana väsymisenä ja rentoutumisen vaikeutena. Syynä selkäkipuun voi olla heikko ryhti, huono työergonomia, epäsuotuisa sänky tai tyyny, huono nostotekniikka, liian vähäinen liikkuminen, psyykkinen ja fyysinen stressi, raskaus ja moni muu.
Selkäkipua ei voi hoitaa loputtomiin pelkillä särkylääkkeillä, vaan on tärkeää selvittää kivun syy. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmaan puututaan, sitä helpompaa ja siten myös taloudellisempaa sen hoitaminen on.
Osteopaattiset hoidot ovat turvallinen ja kaksoissokkotutkimuksissakin tehokkaaksi havaittu keino hoitaa selkäkipuja ja normalisoida selän toiminta. Osteopaatti pyrkii pitkäkestoisiin tuloksiin ja siten parantamaan koko elämänlaatua normalisoimalla kehon liikkuvuuden ja ryhdin.
Skolioosi
Skolioosilla tarkoitetaan sivuttaisten kaartumien syntymistä rankaan. Skolioosit jaetaan tyypillisesti kahteen eri luokkaan, joista yleisempi on toiminnallinen skolioosi. Toiminnallinen skolioosi tarkoittaa rangan vinoutta jossa lihaskireydestä, tai nivelten liikehäiriöistä johtuen ranka on vinossa. Verrattuna rakenteelliseen skolioosiin toiminnallisessa tapauksessa rangan nikamat ovat kuitenkin symmetriset. Rakenteellisessa skolioosissa nikamien rakenne on selkeästi epäsymmetrinen röntgenkuvista katsottuna. Toiminnallinen pitkäaikainen skolioosi voi johtaa rakenteellisiin muutoksiin ja on tällöin vaikeampi hoitaa. Hartioiden korkeuden epäsymmetrisyys tai lantion luiden korkeuserot voivat olla merkki skolioosista.
Syynä skolioosiin voi olla esimerkiksi jalkojen pituusero. Myös jalkojen pituuseroissa on toiminnallisia ja rakenteellisia tapauksia. Rakenteellisessa jalkojen pituuserossa on kyse siitä, että joko sääriluissa tai reisiluissa on anatominen pituusero johtuen esimerkiksi jalan murtumisesta. Toiminnallinen pituusero voi pintapuolisesti näyttää samalta kuin rakenteellinen pituusero, mutta röntgenkuvissa ei voida havaita mitattavaa eroa. Toiminnallinen pituusero voi johtua esimerkiksi lantion luiden asentovirheestä tai selän lihasten rankaa vääntävistä kireyksistä.
Osteopaatin kyky auttaa skolioosin hoidossa riippuu monista tekijöistä, ja se pitää määrittää tapauskohtaisesti. Skolioosi alkaa usein kasvuiän aikaan ja mitä varhaisemmassa vaiheessa syy voidaan selvittää, sitä todennäköisemmin tilanne saadaan normalisoitua. Rakenteellisten muutosten tapahduttua voidaan normalisoida rangan liikkuvuutta, lievittää kipua ja helpottaa rintakehän toimintaa hengityksessä, vaikkei rankaa suoraksi saataisikaan.
Stressi
Nyky-yhteiskunta aiheuttaa monella tavalla paineita ihmisten elämään. Ihmisten on suoriuduttava kovenevasta työtahdista ja pitemmistä työpäivistä, omattava korkea koulutustaso, oltava aikasaavia vapaa-ajan elämässä ja pyrittävä säilyttämään kauneutensa kaikessa kiireessä. Jokainen reagoi stressiin omalla tavallaan. Tyypillisimpiä stressin aiheuttamia oireita ovat vatsavaivat, päänsäryt, selkävaivat, lihaskireydet, allergiset reaktiot ja muut yliherkkyydet. Oire ilmenee siellä, missä sijaitsee kyseisen henkilön heikoin lenkki. Stressin ajatellaan olevan yksi suurimmista sairauksia aiheuttavista tekijöistä.
Osteopaattinen hoito on tehokas tapa normalisoida ja tasapainottaa "stressihermoston" eli sympaattisen hermoston toiminta. Tämä hermoston osa lähtee rintarangan alueelta ja hermottaa kaikkien sisäelinten ei-tahdonalaisia toimintoja. Se kohottaa verenpainetta ja lisää adrenaliinin eritystä. Sympaattinen hermosto tunnetaan myös "pakene tai taistele" hermostona. Sen aktivaatio lisääntyy stressin tai kivun aiheuttamana ja voi jäädä liian korkealle tasolle, jolloin stressi kroonistuu ja oireet pahenevat. Stressi on sisäsyntyinen reaktio stressitekijöihin ja tarpeellinen selviytymisreaktio. Hermoston aktivaatio jää usein liian korkealle tasolle, kun stressiä aiheuttavia syitä (niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin) kasaantuu liikaa, eikä kunnollista palautumista ehdi tapahtua.
Osteopaatti pystyy hoitamaan hermostoaluetta ja tasapainottamaan sen toimintaa, jolloin ihminen kestää stressiä aiheuttavia tekijöitä huomattavasti paremmin. Heikko tai epäsopiva ruokavalio voi myös olla suuri tekijä stressin synnyssä.
Välilevyongelmat
Välilevyt ovat rangan iskunvaimentimia ja liikkuvuuden mahdollistavia tyynyjä. Välilevyyn voi syntyä pullistuma, jossa välilevyn sisäinen geelimäinen aine työntyy ulomman sidekudoksisen lamellirakenteen läpi. Tyypillisin paikka on lannerangan alaosan välilevyissä, mutta myös esimerkiksi kaularangassa esiintyy välilevyvaurioita. Jos pullistuma on taaksepäin selkäydinkanavaan, se voi painaa hermoa ja aiheuttaa voimakasta kipua hermon hermotusalueelle etäällekin rangasta. Jos lamellirakenne repeää ja hapanta geelimäistä ainetta pääsee pursuamaan ulos välilevystä, se aiheuttaa tulehduksen.
Syynä välilevyn pullistumaan tai repeämään (tyrä) on rangan muuttunut kuormitus usein pitkälläkin aikavälillä. Huono nostotekniikka, kaatuminen tai muu vamma on tyypillisesti viimeinen "tikki" ja aiheuttaa välilevyvaurion. Vaurio voi syntyä myös hitaasti degeneraation myötä. Normalisoimalla rangan liikkuvuus voidaan varmistaa normaalimpi painon jakautuminen ja poistaa siten ylimääräinen paine ylirasittuneelta tai vaurioituneelta välilevyltä.
Pullistuma tai tyrä väistyy usein ajan myötä, mutta voi ilman todellisen syyn hoitamista uusiutua esimerkiksi seuraavan segmentin välilevyyn ylemmäs tai alemmas. Vakavissa tapauksissa leikkaushoito on suositeltavaa, mutta silti, jos vain mahdollista, syyn hoitaminen osteopaattisesti olisi tärkeää.
Vatsa- ja ruoansulatusvaivat
Vatsa- ja Ruoansulatusvaivoihin vaikuttavat hyvin monenlaiset tekijät myös ravintotottumusten ulkopuolella.
Syynä saattaa olla esim. hermotuksen tai verenkierron vaikutukset, sekä esimerkiksi maksan toiminnan häiriöt mitkä vaikuttavat ruoansulatusentsyymien eritykseen.
Osteopaattinen hoito on monesti hyvinkin tehokas apu monenlaisissa selittämättömissä suolistovaivoissa.
