Lasten osteopatia
Lapset joutuvat alituiseen kaikenlaisiin haasteisiin. He ovat vilkkaita ja kaatuilevat usein, ja leikit ovat joskus hyvinkin rankkoja. Nämä voivat aiheuttaa lapselle rangan niveliin virheasennon tai kallon luihin ylimääräistä painetta. Lapsilla oireet eivät välttämättä näy heti, sillä keholla on hyvä kyky mukautua vammoihin. Kasvun myötä virheasennot voivat kuitenkin aiheuttaa vakaviakin ongelmia. Säännölliset terveystarkastukset kuuluvat suomalaiseen neuvola- ja koulujärjestelmään. Myös osteopaattiset toimintakyvyn tarkastukset olisi hyvä vakiinnuttaa lapsen kehitykseen. Esimerkiksi puolivuosittain tehtävällä tarkastuksella voitaisiin varmistaa lapsen optimaalinen kehitys ja estää ongelmien vakavoituminen. Osteopatiasta on ollut apua monnille esim. astmasta, hengitysvaikeuksista, univaikeuksista, syömisongelmista, koliikki- ja refluxoireista, yliaktiivisuudesta, oppimisvaikeuksista tai yökastelusta kärsineille.
Ongelmien ehkäiseminen on paljon helpompaa ja taloudellisempaa kuin ongelmien hoitaminen vuosien tai vuosikymmenien jälkeen.
Kraniaaliosteopatian kehittäjä
William Garner Sutherland DO
(1873-1954)
Erityisesti lapsia hoidettaessa käytetään niinsanottuja epäsuoria hoitotekniikoita, jotka ovat äärimmäisen hellävaraisia ja tehokkaita. Lapsia hoidettaessa tulee välttää ylimääräisen kivun aiheuttamista ja huomioida kehon jatkuva normaali muutos kasvun myötä. Lasten ja erityisesti vauvojen hoidossa käytetään vain muutaman gramman painetta, eikä oikeastaan painella kudoksia juurikaan, vaan seurataan kudosten joustoja ja liikkuvuuksia saattaen kudokset kevyesti kohti normaalia toimintaa.
Terveyden ylläpitäminen on viisasta, sillä ongelmien ennaltaehkäisy on helpointa.
Lapsilla esiintyviä ongelmia
- Aivovaurio
- Astma ja allergiat
- Infektioherkkyys
- Kehitysvammat ja kehitysviivästymät
- Käytöksen ja tarkkaavaisuuden haasteet ja oppimisvaikeudet
- Näkökyvyn häiriöt
- Onnettomuudet (pyöräily, autokolari, kaatuminen...)
- Päänsärky
- Skolioosi
- Syntymätraumat
- Toistuvat ja krooniset korvatulehdukset
- Vauvoilla yleiset ongelmat: koliikki, reflux eli "pulauttelu" ja oksentelu, itkuisuus ja univaikeudet
Aivovaurio
Osteopaattisella hoidolla voidaan normalisoida aivovauriosta johtuvia ongelmia ja auttaa kehoa mukautumaan vaivaan. Pikkuaivovauriossa lapsen kävelyn oppiminen voi hidastua heikentyneen tasapainon takia. Varmistamalla muiden tasapainoon vaikuttavien tekijöiden optimaalinen toiminta, voi lapsi oppia nopeammin tasapainoisen liikkumiskyvyn. Tasapainon ollessa heikko, lisääntyy myös kaatumisen riski ja siten myös muiden vammojen todennäköisyys. Niillä voi olla vaikutusta alkuperäisestä vammasta riippumattomiin kehon toimintoihin.
Astma ja allergiat
Astmaattiset ja allergiset oireet ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Tämän on ajateltu johtuvan ruoka-aineissa, ilmansaasteissa ja rakennusmateriaaleissa olevien allergeenien lisääntyneestä vaikutuksesta. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että rokotteet, antibiootit ja geneettinen perimä voivat olla osasyyllisiä. Lisääntyneellä yhteiskunnan stressaavuudella on selkeä yhteys allergisuuden yleistymiseen. Moni astmaatikko ja allergikko on saanut avun osteopaattisesta hoidosta hengityselimistön parantuneen tehokkuuden ja hermostollisen tasapainon kautta.
Osteopaatti ei paranna sairautta, mutta voi saada vähennettyä lääkityksen määrää ja/tai saada vakavat kohtaukset loppumaan. Osteopaatti hoitaa astmaa ja allergioita normalisoimalla hermoston toiminnan ja lisäämällä hengityselimistön rakenteiden liikkuvuutta.
Infektioherkkyys
Osteopaattinen hoito voi olla tehokasta parantamaan kehon immuniteettiä ja hoitamaan erilaisia infektioita parantamalla kudosten aineenvaihduntaa. Poistamalla jännityksiä kehosta on keholla enemmän energiaa käyttää paranemiseen. Myös hermoston epätasapainotilat voivat olla syynä infektioherkkyyteen. Flunssa ei ole este hoidolle, päinvastoin hoidolla voidaan varmistaa että flunssa menisi nopeammin ohitse eikä uusiutuisi niin helposti.
Kehitysvammat, neurologiset kehitysvajaukset, myöhästynyt fyysinen tai älyllinen kehitys
Kaikkien kehitysvammojen syntymekanismeja ei tunneta kovinkaan hyvin. On useita kehitysvammoja tai kehitysviivästymiä, jotka syntyvät raskauden lopulla, synnytyksen aikana tai varhain syntymän jälkeen. Tarkan tutkimuksen avulla osteopaatti voi pystyä löytämään ja hoitamaan tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet kehitysvamman syntyyn. Osteopaatti ei pysty parantamaan sairautta, mutta voi lieventää huomattavasti kehitysvamman oireita. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kehitysvamma huomataan ja mitä nopeammin sitä aletaan hoitaa, sitä paremmat tulokset voidaan saavuttaa.
Geneettiset häiriöt aiheuttavat vakavuusasteeltaan hyvin erilaisia ongelmia. Yleisesti tunnettu esimerkki geneettisestä poikkeamasta on kromosomihäiriö nimeltä Down-syndrooma (kts. artikkeli Down-syndrooma). Osteopaatti voi auttaa Down-lasta pärjäämään paremmin normaaleissa arjen askareissa ja olla osana moniammatillista hoitotiimiä, joka suunnittelee lapsen kuntoutusta.
Osteopatiasta voi olla suuresti hyötyä kehitysvammaisen lapsen toimintakyvylle ja ihmisarvoiselle elämälle. Motorisesti kehitysvammainen lapsi kärsii usein liiallisesta lihasten jännittyneisyydestä eli spastisiteetista. Spastisia lihaksia on usein vaikea hieroa, sillä niissä vallitsee ylivilkas reflektorinen jännitystila joka reagoi venyttävään hoitoon jäntevyyttä lisäten. Osteopaatti voi käyttää muunlaisia lihaksia rentouttavia tekniikoita, joilla hermoston yliaktivaatiota saadaan rauhoitettua. Osteopaattisen hoidon yhdistäminen fysioterapeuttiseen harjoitteluun tehostaa harjoittelun vaikutusta.
Käytöksen ja tarkkaavaisuuden haasteet ja oppimisvaikeudet
Käytöshäiriöitä tai haasteita käytöksessä voi ilmetä lapsen kehityksessä monessa vaiheessa ja lukemattomista eri syistä ilman tarvettakaan suoranaiselle diagnosoinnille. Hyvä on kuitenkin huomata lapsen käytöksen poikkeamat, erityisesti elämän muutosvaiheissa, kasvu- ja kehityspyrähdyksissä, tai esim. trauman jälkeen ja jos muutos ei ole itsestään ohimenevää. Näissä tilanteissa voi osteopatiasta olla apua tasapainottamaan lapsen vointia.
Osteopaattisesti ajatellen ADHD- tai ADD-diagnoosin saanut lapsi saattaa kärsiä monenlaisista ongelmista diagnoosiin liittyen tai täyin irrallaan muutenkin. Syy oireiluun voi olla esimerkiksi syntymätrauma ja sen aiheuttama kipu, kuten päänsärky tai muu hermoston ja kehon säätelyn häiriö. Lapsi ei varhaisessa vaiheessa pysty kertomaan ongelmastaan, ja tila kroonistuu helposti. Ihmisen hermosto on rakentunut siten, että kiputilan jatkuessa pitkään ilman helpotusta, aivot pyrkivät painamaa aistimuksen pois tietoisuudesta, eikä potilas välttämättä suoranaisesti tunne kipua tilanteen kroonistuttua. Tällainen tilanne voi esim. aiheuttaa haasteita käyttäytymiseen tai keskittymiseen, jonka syytä on vaikea nähdä päällepäin. Osteopaatti pystyy tunnistamaan toimintahäiriöt elimistössä, jotka voivat olla haasteen aiheuttajia.
Oppimisvaikeudet voivat johtua osin samoista syistä kuin käytöshäiriöt tai keskittymishäiriöt. Ne voivat tosin myös johtua esimerkiksi näkökykyyn liittyvistä tekijöistä, jolloin esim. lukeminen vaikeutuu. Keskittyminen voi olla lapselle vaikeaa, jos elämässä tai perheessä on liikaa stressitekijöitä, tai kehon stressireaktio on muusta syystä jäänyt päälle hermostollisen epätasapainon muodossa. Hoidosta voi olla apua myös tunnetyöskentelyssä hoidon alentaessa stressisreagtioita elimistössä ja siten vapauttaen voimavaroja tunteiden käsittelyyn.
Puutostilat kuten raudanpuutos ei lapsilla aina ilmene tyypillisinä anemiaoireina, vaan saattaa alkuvaiheessa varsinkin ilmentyä ylivilkkautena ja keskittymisen vaikeutena kehon kompensoidessa puutostilaa stressireagtiolla. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös osteopaattisen hoidon vaikuttavuudessa, sillä hoidolla emme pysty korvaamaan kehon puutostilaa, vaan se tulee hoitaa erikseen.
Näkökyvyn häiriöt
Näkökyvyn häiriöiden johtuessa niskan lihasten kireydestä ja siten heikentyneestä verenkierrosta pään alueella, osteopaattinen hoito voi olla suureksi avuksi. Jos näköhäiriöihin liittyy päänsärkyä, muita aistiharhoja tai pahoinvointia, voi kyseessä olla migreeni. Osteopaattisesti voidaan vaikuttaa myös silmien liikuttajalihasten toimintaan varsinkin varhain lapsuusiässä, kun esimerkiksi karsastus havaitaan.
Onnettomuudet (pyöräily, autokolari, kaatuminen...)
Onnettumuuksia sattuu hyvin usein. Onnettomuuksista saattaa selvitä lievillä mustelmilla tai säikähdyksellä, mutta jos vamma on vakava on hyvä hakeutua hoitoon. Vakavien vammojen sattuessa ja erityisesti päävammoissa on aina tarpeellista käydä lääkärin tutkimuksissa. Vammojen parannuttua ulkoisesti, ja kudosten normaalin paranemisen jälkeenkin, saattaa jäädä jäljelle kireyksiä ja kipuja, joiden paranemisessa osteopaatti voi auttaa. Lapsilla onnettomuuksissa tapahtuneet muutokset eivät välttämättä oireile vuosikausiin ollenkaan tai vain lievästi. Oireet saattavat tulla esille vasta vammojen kasautuessa ja kudosten mukautumiskyvyn heiketessä aikuisuudessa.
Päänsärky
Lapsi voi kärsiä päänsärystä yhtä lailla kuin aikuinenkin. Lasten päänsäryt on tärkeä tutkia huolella vakavien neurologisten sairauksien poissulkemiseksi. Jos selkeää syytä ei ole tiedossa ja sairaudet on poissuljettu, on erittäin hyödyllistä hoitaa lasta osteopaattisesti elimistön toimintakyvyn optimoimiseksi.
Skolioosi
Skolioosilla tarkoitetaan sivuttaisten vinoutumien ja kiertymien syntymistä rankaan. Skolioosit jaetaan tyypillisesti kahteen eri luokkaan, joista yleisempi on toiminnallinen skolioosi. Se tarkoittaa rangan vinoutta, jossa lihaskireydestä tai nivelten liikehäiriöistä johtuen ranka on vinossa. Verrattuna rakenteelliseen skolioosiin, toiminnallisessa tapauksessa rangan nikamat ovat kuitenkin symmetriset. Rakenteellisessa skolioosissa nikamien rakenne on selkeästi epäsymmetrinen. Toiminnallinen pitkäaikainen skolioosi voi johtaa rakenteellisiin muutoksiin ja on tällöin vaikeampi hoitaa ja siksi skolioosiin pitäisi puuttua heti kun se havaitaan, usein jo lapsuudessa esim. kouluterveydenhoidon toimesta. Hartioiden korkeuden epäsymmetrisyys tai lantion luiden korkeuserot voivat olla merkki skolioosista.
Syynä skolioosiin voi olla esimerkiksi jalkojen pituusero. Myös jalkojen pituuseroissa on toiminnallisia ja rakenteellisia tapauksia. Rakenteellisessa jalkojen pituuserossa on kyse siitä, että joko sääriluissa tai reisiluissa on anatominen pituusero johtuen esimerkiksi jalan murtumisesta. Toiminnallinen pituusero voi pintapuolisesti näyttää samalta kuin rakenteellinen pituusero, mutta röntgenkuvissa ei voida havaita mitattavaa eroa. Toiminnallinen pituusero voi johtua esimerkiksi lantion luiden asentovirheestä tai selän lihasten rankaa vääntävistä kireyksistä.
Osteopaatin kyky auttaa skolioosin hoidossa riippuu monista tekijöistä ja pitää määrittää tapauskohtaisesti. Skolioosi alkaa usein kasvuiän aikaan, ja mitä varhaisemmassa vaiheessa syy voidaan selvittää, sitä todennäköisemmin tilanne saadaan normalisoitua. Rakenteellisten muutosten tapahduttua voidaan normalisoida rangan liikkuvuutta, lievittää kipua ja helpottaa rintakehän toimintaa hengityksessä, vaikkei rankaa suoraksi saataisikaan.
Syntymätraumat
Syntymätrauma on pääasiassa vain osteopatiassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan synnytyksen aikana vauvaan kohdistuneita traumoja. Jos synnytys on erityisen hidas tai tavallista huomattavasti nopeampi, voi lapsen hyvin herkkään kalloon kohdistua ylimääräisiä voimia. Normaalisti nämä paranevat muutaman ensimmäisen elinpäivän aikana. Tutkimusten mukaan jopa 20% syntymätraumojen aiheuttamista kudosmuutoksista tai virheasennoista ei kuitenkaan palaudu normaalina pidetyn ajan puitteissa. Lapsi pyrkii itkemisellä, imemisellä, aivastamalla ja yskimällä vapauttamaan kehossa ja päässä olevia ylimääräisiä paineita. Näiden paineiden vapauttamisessa voi osteopaattinen hoito olla ainoa apu, jolla lapsi pystyy paranemaan.
Pahimmillaan syntymätraumat ovat selkeästi havaittavissa kallon epäsymmetriana tai lapsen liiallisena selittämättömänä itkuisuutena. Myös voimakas taakse taivutus itkun yhteydessä kertoo usein rankaan kohdistuvasta paineesta. Vanhemmille voi olla merkki syntymätraumasta myös lapsen pukemisen vaikeus. Jos päänalueella on paljon ylimääräistä jännitystä, voi se olla hyvin arka kosketukselle, jolloin paidan pukeminen pään yli tekee kipeää. Yleisin alue, johon synnytyksessä kohdistuu painetta, on takaraivoluu. Takaraivoluu on normaalissa raivotarjonnassa (syntymä takaraivo edellä) ensimmäisenä paineen vastaan ottava alue ja herkkä jumiutumaan yläniskan ohella. Takaraivon alueelta ja kallonpohjasta tulee ulos erittäin tärkeitä hermoja, jotka säätelevät kehon normaaleja fysiologisia toimintoja. Näiden hermojen ärtyminen kudoskireyksistä johtuen aiheuttaa moninaisia ongelmia päänsärystä vatsavaivoihin ja oksenteluun.
Syntymätraumojen on ajateltu mahdollisesti aiheuttavan suuren osan vasta aikuisena esiin tulevista ongelmista kuten migreenistä, fibromyalgiasta, allergioista ja muista yliherkkyyksistä. Ne ovat myös osaltaan vakavoittamassa kehitysviivästymiä ja kehitysvammoja.
Toistuvat ja krooniset korvatulehdukset
Korvatulehduksiin ei usein auta edes antibiootti, vaikka sitä vieläkin niihin määrätään. Korvatulehdusta ei yleensä aiheuta bakteeri, joka on ainoa, mihin antibiootti tehoaa. Korvatulehdusten syynä voi olla heikentynyt aineenvaihdunta välikorvan alueella esimerkiksi kudoskireyksistä johtuen. Jos korvatorvi ei toimi normaalisti, välikorvan alueelle syntyy otollisemmat oltavat mikrobeille (lähinnä viruksille) lisääntytä ja aiheuttaa tulehdus. Tukoksesta johtuen välikorvaan kertyy paljon nestettä ja painetta mikä oireilee usein kipuna. Korvatulehdus voi olla myös kivuton. Nesteen tulisi normaalisti poistua korvatorven kautta nieluun, mutta jos tie on estynyt, tila voi pahentua ja kroonistua. Osteopaatti voi hoitaa purentalihasten kireystiloja ja normalisoida korvan alueen kudosten toimintaa.
Vauvoilla yleiset ongelmat: koliikki, reflux eli "pulauttelu" ja oksentelu, itkuisuus ja univaikeudet
Koliikki on yleisnimitys itkuisuudelle. Nimi viittaa vatsavaivoihin ja koliikkivauvalla havaitaankin usein vatsan toiminnan häiriöitä ja vatsan kovuutta. Koliikki-itkun aiheuttajaksi on myös ehdotettu päänsärkyä ja aistiyliherkkyyksiä. Koliikilla ja refluxilla, eli maidon oksentelulla ja voimakkaalla pulauttelulla, sekä "silent reflux" ilmiöllä, mistä puuttuu pulauttelu, mutta on huomattavaa maidon ja ruoansulatusnesteiden nousua mahalaukusta ruokatorveen, on myös joitain yhteisiä tekijöitä, kuten pallean toiminnassa, kehon ontelopaineiden tasolla tai yläniskan ja kallonpohjan alueelta ulos tulevien hermojen toiminnassa. Syntymästä avautumisen puutteelisuus voi hyvinkin olla oirekuvan taustalla ja osteopaattisesta hoidosta voi olla apua varmistamaan kehon optimaalinen toiminta, sekä kasvu ja kehitys syntymän jälkeen.
Hermostollinen epätasapaino, johon osteopaattinen hoito tehoaa erittäin hyvin, on yleinen univaikeuksien aiheuttaja. Päivällä hermoston aktivaatio on erilainen kuin levossa yöllä. Jos hermosto ei pysty mukautumaan tilanteen vaatimalla tavalla, päivärytmi menee sekaisin ja nukahtaminen voi viedä paljon aikaa, tai uni on katkonaista. Hermoston epätasapaino voi aiheuttaa myös ylimääräistä väsymystä päiväsaikaan ja esim. yliväsymys ilmenee stressireagtiona mikä lisää oireilua.
